Unta näin niin suloista, <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
hippipojasta tuosta.
Poikaa tovin katselin,
sinisilmiin tuijotin.
Pian sen jo huomasi,
poika takas katseli.
Hieman mulle hymyili,
ja hymyn sai hän palkaksi.
Vähän poika jutteli,
tyttö tuota jututti.
Eikä mennyt aikaakaan,
kun kahvilassa kohdataan.
Kahvilan tuon rauhaisan
hämyisässä valossa
poika tyttöön vilkuili
ja kohta tyttö naurahti.
En koskaan voinut uskoa,
et hippipojan seurassa
olis näinkin mukavaa
ja seuraansa nyt haen vaan.
Poikakin jo viihtyi niin,
että taas me kohdattiin.
Myöhemmin taas tavattiin
ja pian tämä huomattiin.
Nyt hippipojan seurasta
en koskaan tahdo poistua
ja unesta kun heräsin,
petyin karvain seurauksin.
Se unta oli, harhaa vain.
Jos hippipojan unestain
saisin joskus todeksi,
niin onnellinen olisin.
Rakkaudesta hehkuisin.
